Arctic migrating barnacle geese utilize accommodation fields in a new agricultural staging area

Abstract

• The recovery of threatened species after conservation measures can lead to human–wildlife conflicts. One example of such is the recent population growth of the Barnacle Goose Branta leucopsis, a large herbivorous bird. During migration, geese stage in large numbers on agricultural fields in range countries and cause substantial damage to farms. A combination of repelling fields, where geese were chased off by humans, and accommodation fields, which provide refuge sites for foraging geese, has been suggested as an effective management tool to mitigate conflicts.

• Using high‐resolution satellite tracking data, we investigated habitat selection of 41 barnacle geese staging in Northern Karelia, Finland, during spring 2021. We estimated relative habitat use by these geese and conducted a fine‐scale analysis of their use of different fields by employing Hidden Markov Models and integrated step‐selection analysis. Fields included normal crop (no goose management), project and other (private and Nature 2000 area) accommodation fields and repelling fields. Project accommodation and repelling fields were established on areas known to have a long history of high grazing pressure by barnacle geese.

• We found that behavioural data of geese can be categorized into three different states (static, slow and fast movement). Static and slow states were used for local field selection, fast state for field selection in the regional area, and all states for field selection after leaving a repelling field.

• Overall, relative habitat use indicated that geese utilize accommodation fields more than expected by their availability. Integrated step‐selection analyses revealed that geese avoided normal and repelling versus project accommodation fields at the regional scale. At the local scale, they preferred project accommodation fields over all other fields. After leaving a repelling field, geese did not show preference for any accommodation over repelling fields.

• Synthesis and application. Geese show individual selection for accommodation fields compared to normal or repelling fields across several scales. Our results suggest that the accommodation field concept—consisting of refuge areas and no‐go areas where geese are repelled from—can help to mitigate the human–wildlife conflict using local stakeholders' knowledge.

Tiivistelmä

• Uhanalaisten lajien suojelutoimien onnistuminen voi johtaa ihmisen ja villieläinten välisiin konflikteihin. Yksi esimerkki tästä on valkoposkihanhien ( Branta leucopsis) populaation kasvu. Muuttoaikoina hanhet kerääntyvät suurina joukkoina viljelyspelloille ja voivat aiheuttaa merkittävää vahinkoa viljelykasveille ja taloudellisia menetyksiä maanviljelijöille. Hanhipeltokonseptia, joka koostuu hanhipelloista—joissa hanhet saavat ruokailla ja levätä rauhassa—ja karkotuspelloista—joista hanhet karkotetaan—on ehdotettu tehokkaaksi hallintakeinoksi konfliktien lieventämiseksi.

• Tutkimme hanhipeltokonseptin toimivuutta Pohjois‐Karjalassa keväällä 2021 tutkimalla 41 satelliittiseurannassa olleen valkoposkihanhen elinympäristövalintaa. Arvioimme näiden hanhien suhteellista peltojen ja elinympäristön käyttöä käyttämällä integroitua askelvalinta‐analyysiä. Pellot sisälsivät normaalia viljelyaluetta (ei aktiivista hanhien hallintaa), hankkeen ja muiden (yksityisten ja Natura 2000 ‐alueiden) hanhipeltoja sekä karkotuspeltoja. Hanhi‐ ja karkotuspellot perustettiin alueille, joita hanhien tiedettiin suosivan ruokailualueina.

• Hanhien käyttäytyminen voitiin luokitella kolmeen eri tilaan (staattinen, hidas ja nopea liike). Staattista ja hidasta tilaa käytettiin paikalliseen peltovalintaan, nopeaa tilaa alueelliseen peltovalintaan, ja kaikkia tiloja käytettiin peltovalintaan karkotuspellolta poistumisen jälkeen.

• Suhteellinen elinympäristön käyttö osoitti, että hanhet käyttivät hanhipeltoja enemmän kuin niiden saatavuuden perusteella voisi odottaa. Askelvalinta‐analyysit osoittivat, että hanhet välttivät normaaleja ja karkotuspeltoja hankkeen perustamiin hanhipeltoihin verrattuna alueellisella tasolla. Paikallisella tasolla ne suosivat hankkeen hanhipeltoja kaikkiin muihin peltoihin verrattuna. Karkotuspellon jättämisen jälkeen hanhet eivät tehneet eroa hanhi‐ ja karkotuspeltojen välillä.

• Synteesi ja sovellus: Hanhet suosivat paikanvalinnassaan hanhipeltoja verrattuna normaaleihin ja karkotuspeltoihin useilla tasoilla. Tuloksemme viittaavat siihen, että hanhipeltokonsepti voi auttaa lieventämään ihmisen ja villieläinten välistä konfliktia hyödyntäen paikallisten sidosryhmien tietämystä.